Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Opetukset

torstai 21. kesäkuuta 2012

Opetukset

Olin kymppiluokalla kun eräänä päivänä odotin bussia pysäkillä. Vanhempi mies käveli pysäkillä ja istui viereeni, pian ymmärsin, että mies oli sokea ja ettei hänen keppinsä ollutkaan vain vanhuuden selkävaivoja varten. Mies kääntyi minuun ja kysyi voisinko kertoa hänelle kun hänen bussinsa saapuu, hän kun ei tietenkään voinut bussin tuloa nähdä. Lupasin pysäyttää hänen bussinsa. Pian oma bussini saapui, mutta annoin sen mennä menojaan ja odottaa sokean miehen bussia niin kuin olin luvannutkin. Bussini tuli uudestaan vartin päästä, ja toinen, ja toinen, ja toinen, aina vartin välein. Istuin tiukasti pysäkin penkillä lämminhenkisessä hiljaisuudessa miehen kanssa. Miksi ihmeessä meillä on muka aina niin hirveä kiire johonkin? Noin tunnin kuluttua miehen bussi vihdoin saapui, pysäytin sen hänelle ja talutin hänet sisään. Kun hyppäsin ulos hänen bussistaan ja aloin odottaa omaani, uskomaton lämmön tunne valtasi koko kehoni. Silloin opin, että on parempi antaa kuin saada ja, että on ihanaa tehdä asioita muiden ihmisten vuoksi. Myöhemmin saman lukukauden aikana jaoin monia bussikyytejä istuen saman sokean miehen vieressä, edelleen hiljaisuudessa.

Eräänä loppukesänä elin hankalaa aikaa. Pahimmassa tapauksessa en noussut sängystäni viikkoon tai poistunut asunnostani kuukausiin; suurimman osan päivistäni vietin vain tuijottaen seinää. En nukkunut paljon joten pudotin myös painoa sekä kadotin kyvyn nähdä itseni elävänä olentona, saati sitten hyvänä ihmisenä. Kun olin jo menettänyt kaiken toivoni, ystävä tuli kylään. Sellainen ystävä jota en ollut nähnyt aikoihin, mutta joka oli silti aina ollut minulle kuin sisko. Hän sai minut ylös sängysä, ulos, rannalle ja auringonvaloon. Silloin opin, että todelliset ystävät eivät ole niitä joiden kanssa viettää koko kesän jos ne hylkäävät sinut kun tarvitset heitä eniten, sen sijaan oikeat ystävät ovat niitä joita et ehkä ole nähnyt koko kesän aikana, mutta jotka ovat silti tukenasi ja kykenevät saamaan sinut pois kylmästä pimeästä lämpimään auringonvaloon.


Kun vihdoin pääsin ulos sängystäni ja asunnostani, helpoin vaihtoehto tuntui olevan bilettäminen. Se ei koskaan ollut osa minua ennen tätä ajanjaksoa, mutta jotenkin se tuntui helpottavan. Samalla tutustuin ihmisiin, jotka eivät loppujen lopuksi olleet lainkaan sellaisia jotka minun elämääni sopisivat. Kun jotenkin tunsin jälleen olevani kokonainen ihminen, ymmärsin etten ollut ollut oma itseni ja, että uudet ystäväni eivät edes tienneet tai sitten vain hyväksyneet kuka oikeasti olen. Silloin opin, että ei ole mitään tärkeämpää kuin pitää kiinni siitä mitä oikeasti olet. Pointti tässä elämässä ei ole löytää supersiistiä tyyppiä ja muokata itseään sopivaan muottiin pysyäkseen heidän vierellään. Pointti tässä elämässä on löytää tyyppejä jotka tykkäävät sinusta sellaisena kuin olet, juuri sinusta, ei enempää eikä vähempää.

Loppujenlopuksi en kuitenkaan vihaa ketään, joka minua on elämäni aikana satuttanut. Uskon edelleen siihen, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Olen ymmärtänyt, että tärkein, parhain ja kokonaisvaltaisin neuvo tässä elämässä on tämä; älä vihaa ihmisiä, vihaa heidän tekojaan. Vaikka se päteekin pääosin sosiaaliseen elämään, sitä voi minusta soveltaa myös muihin asioihin. Hienointa minusta tosin olisi jos kukaan ei vihaisi ketään, tai mitään. Jokaisella pyhimyksellä on menneisyys ja jokaisella syntisellä on tulevaisuus.

Sitä sanotaan, että elämä opettaa eniten, ja minusta tällaiset pienet hetket ovat juuri niitä mistä se oppi oikeasti tulee. Niitä hetkiä pitää varjella ja muistaa, sillä ne kasvattavat meitä ihmisinä enemmän kuin mitkään yleissivistävät oppilaitokset. Olen lähivuosina kasvanut hurjasti ihmisenä ja olen ylpeä itsestäni siinä, että olen onnistunut tekemään niin kyynistymättä ja pysymällä silti itsenäni. Minulla on silti varmasti hurjasti kasvettavaa vielä edessä. Toivon, että osaisin joskus kasvaa pyyteettömän hyväksi ihmiseksi.

Tässä muutamia kuvia, joiden ohessa voi miettiä maailman ihmeellisyyttä.


Tunnisteet: ,

16 kommenttia:

21. kesäkuuta 2012 klo 3.07 , Blogger Nea kirjoitti...

Aivan ihana teksti voi että ! :) "älä vihaa ihmisiä, vihaa heidän tekojaan." toi on niiiin hyvin sanottu.

 
21. kesäkuuta 2012 klo 3.29 , Blogger diibe kirjoitti...

apua kyyneleet vaa valuu ku luki ton tekstin ja katto noi kuvat voi eii! olet ihana

 
21. kesäkuuta 2012 klo 3.32 , Blogger Heidi kirjoitti...

Ja nyt pitää meikata uudestaan.. :')
Ihanaa, että olet löytänyt oman oikean itsesi ja että olet onnellinen.
Minä olen ylipainoinen nainen ja siksi saan usein kuulla olevani ruma/läski/valas. Tämä ei kuitenkaan elämääni haittaa vaan olen omastani ja ystävieni mielestä kaunis ja ihana juuri tällaisena ja se saa jaksamaan päivästä toiseen!
Olet ihana juuri tuollaisena! <3

 
21. kesäkuuta 2012 klo 4.21 , Blogger veera kirjoitti...

Todella hieno ja koskettava teksti, sai tosissaan ajattelemaan (:

 
21. kesäkuuta 2012 klo 4.30 , Blogger Laura kirjoitti...

Voi vitsit. Niin hyvä teksti ja ihan melkeen kuin omasta näppiksestä lähtöisin monin paikoin!

Vaikutat kyllä niin symppikseltä ihmiseltä. :)

 
21. kesäkuuta 2012 klo 8.48 , Blogger Sini kirjoitti...

Täytyy kompata muita kommentteja: aivan ihana teksti. En oikein edes pysty ilmaisemaan, miten hienoa tätä oli lukea. Olet ihana. <3

 
21. kesäkuuta 2012 klo 9.46 , Blogger felenk kirjoitti...

<3 Beibe!

 
21. kesäkuuta 2012 klo 10.02 , Blogger Elina kirjoitti...

Tuli heti ikävä <3 laitan sulle rakkaustekstarin tänään vielä!

 
21. kesäkuuta 2012 klo 13.23 , Blogger Rose kirjoitti...

Hei! Oon lueskellut blogiasi jo keväästä lähtien ja ajattelin nyt viimein uskaltaa kommentoimaan. :) Sun blogi on yksinkertaisesti ihana - persoonallinen ja hirmuinspiroiva, kiitos kovasti! <3

Todella koskettava teksti ja kiitos myös kun vinkkasit tuon linkin, kuvat olivat niin liikuttavia :')

 
21. kesäkuuta 2012 klo 15.02 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

olet ihana.

 
22. kesäkuuta 2012 klo 1.59 , Blogger Annika kirjoitti...

Hieno teksti. Ihanaa, että kirjoitat myös syvällisemmistä asioista - sinulla on kirjoittamisen lahja. Jatka samaan malliin! <3 :)

 
24. kesäkuuta 2012 klo 9.35 , Blogger Sita kirjoitti...

Ihana postaus, arvostan sua ja sun arvo- ja ajatusmaailmaa! Tuntuu hullulta että sua on joskus kiusattu, oot niin upea, kaunis ja hyväsydämisen oloinen tyttö :) Ja sun kiinnostuksenkohteet, tai siis nuo jutut jotka oot listannu esittelyssä, ne on ihania! Tuli hymy huulille kun luin niitä. Ja vielä yksi kehu, sun banneri on täydellinen.

 
25. kesäkuuta 2012 klo 6.16 , Blogger Joanna kirjoitti...

Nea:
But it's truuuuee. :)

diibe:
Voi eiiih!♥

Heidi:
Eikää :D Se että rakastat ystäviäsi ja olet hyvä ihminen tekee sinusta maailman kauneimman ihmisen! Ne, jotka tahtoo väkisin pahoittaa toisen mielen on maailman rumpimpia. Kiitos.♥

veera:


Laura:
Hiih kiitos ihana :) ♥

Sini:
Voiii kiitos!♥

felenk:
Haluan vain rakkautta saada ja pois saman antaa!♥

Elina:
Rakkautta, rakkautta!♥

Rose:
Voih, kommentoihan useammin ihana! :) Supermahtavaa kuulla, että inspiroi! Inspiraatio on tärkeetä! Nuo kuvat on kyllä aivan ihania! :)

Ano:
sinäkin.

Annika:
Kiitos!♥

Sita:
Kiitos paljon, ihana kuulla! :) Kaikkia on mahdollista kiusata jostain huolimatta siitä onko kuinka mahtava vai vähemmän mahtava tyyppi. Ei kukaan ole niin huono, että ansaitsisi tulla kiusatuksi. Haha ihanaa, hyvä, niistä pitääkin tulla hyvälle mielelle! :) Kiitos.♥

 
1. heinäkuuta 2012 klo 15.27 , Blogger Noopi kirjoitti...

Oi, aivan ihana postaus <3 :')

 
1. heinäkuuta 2012 klo 17.15 , Blogger E-S kirjoitti...

Ihana postaus, varsinkin ensimmäinen bussipapan tarina. :)

 
2. heinäkuuta 2012 klo 16.26 , Blogger Joanna kirjoitti...

Noopi ja E-S:
<3

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu