Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Huonot hyvät vitsit, lihapullat ja maailman paras musiikkimaku - siitä on parhaat ystävät tehty.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Huonot hyvät vitsit, lihapullat ja maailman paras musiikkimaku - siitä on parhaat ystävät tehty.

Kun multa kysytään miten tapasin mun parhaan ystävän, mietin usein aika pitkään ennen kuin oikeasti tarkasti muistan. Sitten kun muistan niin naurattaa. Kyseessä oli nimittäin ah, aina niin ihana irc-galleria, joka on tunnettu lähinnä heruttelevista misuistaan tai pojista (ja miksei tytöistäkin) joilla on auttamaton haku päällä. Minä löysin sieltä kuitenkin ystävän, ja hyvän sellaisen. Tavattiin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti vuoden 2008 Provinssirockissa neljä vuotta sitten. En muista tästä tapaamisesta juuri mitään muuta kuin, että Henrillä oli kiva sadetakki ja, että yritettiin katalasti irroittaa ja kierosti varastaa johonkin esitekojuun sateenvarjosta tehty katto.

Tämän rikollisen toiminnan jälkeiset hetket on meillä ollut vähemmän kriminaalisia, mutta edelleen yhtä hauskoja. Joskus menen Henrin luokse kylään Tampereelle viikonlopuksi tai pidennetyksi viikonlopuksi. Meillä on aina ihan hirveästi suunnitelmia siitä miten käydän valokuvailemassa ja tehdään vaikka mitä seikkailuja. Usein kolme päivää menee kuitenkin siihen, että maataan lökäpöksyissä sohvalla katsoen leffoja, syöden armottomasti ja välillä lauleskellen ja kitaraa soitellen.

Kerran tehtiin lihapullia. Tehtiin kaksi tai kolme pellillistä ajatellen, että ne riittää ehkä seuraavallekin päivälle. Syötiin ja alettiin katsomaan leffaa. Aina kun jompikumpi nousi käydäkseen vessassa tai jossain, tarttui pari pullaa pelliltä nassuun. Tunnin sisään kaikki pullat oli syöty. Nyt mulle tulee vieläkin aina Henri mieleen kun joku tekee itse lihapullia.

Vakavammin puhuttuna Henri on varmaan ainoa tai ainakin tärkein syy miksi minä olen edelleen elossa. Joskus kun tuntuu siltä, että olen loputtoman yksin eikä kukaan tässä maailmassa voi ymmärtää minua, Henri on yleensä se joka ymmärtää. Joskus kun menetän uskoni kaikkiin ihmisiin, muistan miten hieno ihminen Henri on ja huokaisen helpotuksesta. Sen sydän on kultaa ja se on niin hyvä kuin ihminen voi olla olematta ärsyttävä. Vaikka joskus se toki on ärsyttäväkin, mutta silleen hyvällä tavalla, niin kuin veli. Esimerkiksi kun se oli yksi viikonloppu täällä yötä ja meidän piti herätä aikaisin maanantai-aamulla yhtä sen tapaamista varten. Suututti niin kamalasti kun se oli niin pirun pirteä, että pomppasi pystyyn ja alkoi kovaan ääneen jutustelemaan ja rallattamaan. Ei kukaan voi olla semmoinen heti ensimmäisenä maanantai-aamuna! Paitsi Henri, se vaan on semmonen. Se on veljin epäveli, joka minulla on koskaan ollut.


Henri ei ole koskaan pettänyt mun luottamusta ja olen aina tiennyt, että vaikka ei satunnaisten kiireiden vuoksi oltaisikaan päästy kunnolla juttelemaan vaikka kuukauteen niin voin silti koska tahansa soittaa sille tai lähettää viestin jos jotain järisyttävän hienoa tai kamalaa tapahtuu. Joskus se saattaa nauraa jollekin asialle joka mulle on tärkeää, sitten suutun sille vähän, ihan vähän vain (silleen söpösti) ja mökötän, mutta kun se vaan jatkaa nauramista niin tajuan yleensä lopulta miten tyhmästä jutusta olen alunperin edes suuttunut.

Parasta Henrissä on sen kiltteys, aitous ja rehellisyys (ja sata muuta asiaa). Jos minulla on edessä tärkeä päätös kysyn usein juuri Henriltä neuvoa mielummin kuin keneltäkään muulta. Sillä on jotenkin maailman paras tutka siitä kehen luottaa ja kehen ei. Esittelen sille aina kaikki mies- ja ystäväehdokkaat vähän hermostuneena, koska Henri ei ole tähän mennessä kertaakaan erehtynyt sen suhteen kuka tulee satuttamaan minua ja pahasti. Ei edes silloin kun en ole sitä itse uskonut.

Joskus en tykkää sen vastauksista, tiiättekö sen kun kysyy joltain mielipidettä johonkin asiaan vaikka on oikeasti jo itse muodostanut vankan mielipiteen ja sitten ärsyttää kun toinen ei ookkaan samaa mieltä? No, meille käy joskus niin ja sitten saatan taas vähän mököttää. Joskus pahimmillaan päivän tai kaksi, mutta loppujen lopuksi tajuan, etten oikeastaan mökötä siksi, että Henri olisi ollut väärässä vaan siksi, että olen itse ollut väärässä.

Kun tutustuin Henriin, sen nimimerkki näytöllä tarkoitti majakkaa. Tänäpäivänä ihan oikeassa elämässä se on minulle juuri sellainen. Se antaa minulle valoa ja suuntaa silloin kun en tiedä mihin suuntaan minun pitäisi myrskyssä mennä ja se antaa lohtua juuri silloin kun kaikki usko ihan kaikkeen on juuri mennyt. Olen niin onnellinen, että se on minun ystäväni.

Nyt on pakko mennä lähettämään Henrille tekstiviesti, että se on tärkeä.


Ylläoleva biisi on Henrin versio Lady Gagan Paparazzista. Henri äänitti sen minulle eräs lauantai kun olin alakuloinen, eikä kukaan lähtenyt kanssani mihinkään. Se sai minut hymyilemään (tai no, okei, nauramaan räkäisesti ääneen) pitkästä aikaa.

Tämä H - eli Henri, ei ehkä ollut elämäni aakosissa oikeasti seuraava kirjain, mutta lähden tällä viikolla lomailemaan Tampereelle Henrin eli Henun eli Hepen luokse Tampereelle ja ajattelin, että tämä on ajankohtainen. Jos siis tällä viikolla tulee vähän kyseenalaisia postauksia niin se jahtaa johtua seurasta. Tai kirjoittajasta, voihan nimittäin olla, että jokin muu istahtaa kirjoittajan valtaistuimelle. ;)

Miksi teidän paras ystävä on teidän paras ystävänne?


Tunnisteet: ,

14 kommenttia:

2. tammikuuta 2012 klo 7.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

ihanaaa ihanaa<3

 
2. tammikuuta 2012 klo 8.26 , Blogger Salla kirjoitti...

tommosista ystävyyssuhteista oon ihan kamalan kateellinen. :)

 
2. tammikuuta 2012 klo 9.46 , Blogger Peippo kirjoitti...

Ei hitto toi biisi. :'D

 
2. tammikuuta 2012 klo 10.04 , Blogger DIRTBAG kirjoitti...

Olipa hieno tarina! Toi mieleen ihan yhden mun parhaista ystävistä. Tutustuin Mikkoon IRC-galleriassa kuusi tai seitsemän vuotta sitten. Me tultiin saman tien niin hyvin juttuun, että lähdin Helsinkiin kyläilemään Mikon luokse. Siitä se alkoi. Mikko ja minä ollaan nähty vuosien varrella paljon ja hänestä on tullut mun koko perheelle tärkeä (äiti herkkänä ihmisenä helposti itkee onnesta jos kerron mitä mikolle kuuluu tai että hän on tulossa turkuun). Oon tavannut varmaan kaikki Mikon poikaystävät ja ollaan monesti paruttu yhdessä kun jotain ikävää on sattunut. Vaikka nähdään harvoin se ei koskaan vaikuta meidän ystävyyteen. Sä oot super onnekas että sulla on Henri. Mä ajattelen tismalleen samoin mun Mikosta!<3

 
2. tammikuuta 2012 klo 12.37 , Blogger Joanna kirjoitti...

Anonyymi:


Salla:
hihiiii!

Peippo:
No niinpä! :D

DIRTBAG:
Voooooi sinun Mikkosi on minun Henrini!♥

 
2. tammikuuta 2012 klo 18.26 , Blogger Jenni kirjoitti...

voi aivan ihana postaus! ja huippu tuo biisi :-D

 
3. tammikuuta 2012 klo 1.09 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mun parhaat kaverit oon bongannu yläasteella. Muut on jääny taakse mutta noille kahdelle tulee soiteltua oikeasti päivittäin.

Parhaita kavereita niistä tekee se, että niitten kaa saa puhua ihan kaikeasta ja heittää saatanan huonoa pissakakkaläppää. Ja ne ei suutu vaikka yöllä tunkisinki kyynerpäätä niiden silmiin.

Ihastuttava tarina sulla ja supersöpö blogi. Tykkään ihan hirveästi uudesta bannerista ! <3-alli

 
3. tammikuuta 2012 klo 3.03 , Blogger Joanna kirjoitti...

Jenni:
Kiitos! Ja eikö olekin!!!

Ano:
Iiihania.♥ Ja kiitos paljon, kiva kun tykkäät! :) Vaihdoin sen (ja vähän muitakin ulkoasujuttuja) vähän hissukseen! Kyllästyn hirveen nopeesti! :D

 
5. tammikuuta 2012 klo 14.16 , Blogger diibe kirjoitti...

soul sister ! Meikänki paras kaveri on straight from irc-galleria: D

 
6. tammikuuta 2012 klo 9.48 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä lauluääni kaverillas!! Löytyykö netistä muita Henrin biisejä?:)

 
9. tammikuuta 2012 klo 7.38 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ano, pakko mun oli tähän ite vastata, että on mulla netissä muitakin biisejä ja ne löytyy täältä: http://www.youtube.com/user/windmillFIN :)

- Henri

 
9. tammikuuta 2012 klo 7.41 , Blogger Joanna kirjoitti...

diibe:
Right on! :D

Ano:
Covereita löytyy YouTubesta!

Henri:
Olisin määki vastannu!!

 
8. maaliskuuta 2012 klo 13.06 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi, oon kateellinen. Miksei mulla oo tollasta Henriä :< Oon aina halunnu parhaan kaverini olevan poika jostain syystä. Yleisesti tuun kai toimeen enemmin poikien kun tyttöjen kanssa, vaikka sää kyllä vaikutat just sellaselta tytöltä kenen kanssa nimenomaan tulisin toimeen. Nii ja hei, asun Tampereella itekin niin ehkä voit ajatella positiivisesti ja vielä joskus löydän oman Henrin täältä :)

 
9. maaliskuuta 2012 klo 10.32 , Blogger Joanna kirjoitti...

Ano:
Noniiiin ja nyt vaan oman Henrin hakuun! Kyllä sieltä Tampereelta varmasti löytyy, siellä on niin kivaa populaa! Kunhan et varasta mun Henriä. :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu